Ilta

On taas ilta. Kaikkialla vallitsee täysi hiljaisuus. Istun pimeässä huoneessa, teekuppin lämmittäessä käsiäni. Käyn keskustelua mielessäni. Kuvittelen, että keskustelen hyvän ystäväni kanssa. Voi kunpa hän olisi vieressäni. Voisimme yhdessä istua pimeässä huoneessa kynttilän valossa ja nauraa teekupposen äärellä kaikille niille kommelluksille joita meille on sattunut. Kaipaan niitä iltoja kun sain nauraa vedet silmissä, niin että vielä viikonkin päästä vatsalihakset olivat kipeinä.... Niitä hetkiä muistellessa, ei yksinäisyys tunnu niin armottomalta, kuin se on. Silti toivoisin, että hän istuisi juuri nyt vierässäni ja kertoisimme toisillemme taas synkimmät ja hauskimmat salaisuutemme. Ehkäpä vielä jonain päivänä. Siihen saakka käyn samat keskustelut mielessäni uudelleen ja uudelleen. 

Välillä nauraen itsekseni.