Pieni suuri ihme!

Usein mietin millainen olet isompana. Milloin hymyilet ensikertaa tai naurat katketaksesi. Usein mietin mikä tulee olemaan ensimmäinen sanasi ja milloin ensimmäiset hampaasi puhkeavat. Milloin käännyt vatsallesi ja siitä kyljeltä kyljelle, uudelleen ja uudelleen, vain jotta minä saan ihmetellä itsenäistä liikkumistasi ja sitä kuinka vahvatahtoisesti tavoittelet tavaroita ja kuinka suurella tahdonvoimalla liikut hetki hetkeltä nopeammin, vain jotta pääset minun perässäni keittiöön ja kylpyhuoneeseen.

Yht´äkkiä ne ihmettelyt oli ihmetelty. Varoittamatta sinusta kasvoi "iso" poika. Kuinka monta kertaa mietin ja tulen varmasti miettimään, ehdinkö elää tarpeeksi niitä hetkiä, ehdinkö nauttia tarpeeksi siitä vauvasta, joka sinä olit?

Ei, en ehtinyt.

Ei kukaan äiti ehdi.

Vaikka todellisuudessa minä olin kanssasi 24/7, se ei vaan riitä. Vauva-aika oli niin ihanaa ja uutta. Kaikki hetket kanssasi olivat ihmeellisiä. Sinä olit pieni ihmeeni ja olet sitä edelleen. Ne hetket haluaisi elää uudelleen ja uudelleen ja tavallaan ne voikin. Ne hetket ovat nyt suloisimpia muistoja joita minulla on. Ja olen onnellinen siitä että saan kehittää kanssasi joka päivä lisää ihania muistoja, joita voin säilyttää sydämessäni ikuisesti.

Ja vaikka kasvat ja kehityt joka päivä, sanon sinulle silti saman lauseen, jonka olen sanonut sinulle päivittäin siitä saakka, kun sain pidellä sinua sylissäni ensikertaa:

"Olet suuri rakkaus pienessä paketissa!" ❤